On ihan normaalia, että kahvipöytäkeskustelu hoitaja(opiskelija)n kotonakin helposti kääntyy johonkin kiinnostavaan sairauteen tai sen hoitoon. Sekin on vielä ihan ok, jos ystävän lapsi sairastuu ja sen jälkeen kun on kysynyt pienen potilaan vointia haluaa tietää, oliko tulehdus bakteeri- vai virusperäinen ja mikä niistä. Mutta jos lounasbuffetissa tai  kaupassa ruokaostoksia tehdessä samaan aikaan taustalla alkaa pyöriä check list siitä, mitä mikrobeja missäkin tuotteessa voi olla/todennäköisimmin olisi voi jo sanoa, että on menty ylikunnon puolelle. 

Ongelma on onneksi tilapäinen ja korjautuu itsekseen sitä mukaa kun vaivalla opetellut, mutta vähemmän oleelliset yksityiskohdat tentin jälkeen taas unohtuvat. Oma raja varmaan menee siinä, jos samalla kun katsoisin tärkeää perheenjäsentä (=kissaa) tulisi vastaavaa mieleen. Silloin olisi jo korkea aika lopettaa pänttääminen. Kissat ovat muuten erinomainen vastalääke stressiin (ja tärkeiden, mutta vähemmän puoleensavetävien asioiden hoitamiseen).

Nurse Pearl ei piittaa aseptiikasta tai hoidon suunnittelusta. Sen superkyky on kehräysterapia, joten töitä riittää.

Muille hoitoalan toimijoille hoidon suunnittelu on ensiarvoisen tärkeää. Se sisältää hoidon tarpeen, toteutuksen ja arvioinnin.  Suunnittelun kategoriat on jaettu verenkiertoon, erittämiseen, ravitsemukseen, kudoseheyteen, aisti- ja neurologisiin toimintoihin ja aktiviteettiin. 

Esimerkki: Hoidon tarve johtuu nielemisvaikeuksista. Tavoitteena on turvata nestetasapaino, joten potilas saa nesteitä laskimoon (suunniteltu toiminto). Hoitotyön toiminto on siis laskimonsisäinen nesteytys natriumkloridia 9mg/ml 500ml klo 6 ja 12.  Nestetasapainon arviointi: laskimonsisäisesti 1000ml.