Tänään ennätin vihdoin perehtyä eniten mieltä ravitsemusluennon jälkeen askarruttaneihin asioihin eli transrasvoihin ja proteiineihin.

Transrasvoista en ollut kuullutkaan ennen vuotta 2006, kunnes New Yorkin reissulla törmäsi joka paikassa tarroihin transrasvoista ts. niiden puuttumisesta. Silloin tuli ensimmäiseksi mieleen, että siinäpä kätevä mainos, helppo luvata 100% transrasvavapautta kun eihän sellaisia kai edes ole. Sen jälkeen siitä on tietysti lukenut enemmänkin, mutta eipä ainakaan ollut jäänyt mieleen, että ne ovat nimenomaan osittain kovetettuja rasvoja. Wikipediasta löytyvä vähemmän lohdullinen tietoa ”Tuotteen osittain kovetetun rasvan transrasvapitoisuudesta voi saada varmuuden vain, jos tuottaja kertoo sen tuoteselosteessa.” seuraa sentään se, että ”Suomessa teollisuus on vapaaehtoisesti vähentänyt transrasvojen määrää elintarvikkeissa välttääkseen pakolliset merkinnät.” Teollisten transrasvojen lisäksi on olemassa luontaisia transrasvoja esim. maitotuotteissa ja joidenkin epidemologisten tutkimusten mukaan luontainen transrasva ei olisi sydänterveydelle niin haitallista. Eniten transrasvoja sisältävät einekset, valmisateriat, ruoanvalmistustuotteet, mikropopcorn, leipomo- ja konditoriatuotteet sekä uppopaistetut ruuat. No, maitotaloustuotteiden ohella mahdollinen ongelma ei ole suuri ainakaan tässä kuussa kun yritän jättää sokerin ja valkoisen vehnäjauhon pois. Oli muuten kiitettävät  vieroitusoireet sokerista ekoina päivinä. Vaikka pääsiäisenä on ollut koko ajan esillä mignon- ja marsipaanimunia ei ole johtanut päätöksen rapautumiseen, mutta mieli on kyllä tehnyt.

Silmänruokaa  edes:

 

Ja sitten proteiineista vielä jotain. Alkuun lohdulliselta kuulostava tieto on lainattu suoraan ruokatiedon sivuilta. http://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta-poytaan/ravitsemus-ja-ruuan-valinta/energiaravintoaineet/proteiinit :

”Terveen ihmisen on turha laskea grammoja ravintoaineiden saannissa. Saat sopivasti proteiinia kun huomioit seuraavat seikat:

·         Syöt monipuolisesti lautasmallin mukaan

·         Jos et syö lihaa, syö monipuolisesti palkokasveja, pähkinöitä, siemeniä ja täysjyväviljaa.

·         Maidosta ja maitotuotteista saa koostumukseltaan hyvää proteiinia.

·         Urheilun harrastaminen kasvattaa hieman proteiinin tarvetta.”

 

Hyvä yleissääntö, pätee myös ruokailuun ylipäänsä. Jos noudattaisi kohtuutta kaikessa säästyisi paljolta harmilta. Mitään radikaaleja korjausliikkeitä tai epätoivoa hyödyntäviä ja ehkä mahdollisesti joskus toimivia viimeinen oljenkorsi-poppakonsteja.  Ja sitten se MUTTA: sivuston mukaan ihminen tarvitsee proteiinia 1,1-1,3g/painokilo ja Valion proteiinintarvelaskurilla on samansuuntainen näkemys; sen mukaan proteiinintarve on vain hyötyliikkuvalla alle 64-vuotiallaa 1,2g/painokilo ja vanhuksella 1,4g/painokilo. Eli 70kg vanhuksella tarve on 98g/vuorokausi, alle 64-vuotiaalla 84g. Siinä on tekemistä – laadukkaissa nakeissa esimerkiksi on 12g/100g ja juustossa n.30g/100g. Vaikka joku pystyisi vetämään lähemmäs kilon nakkeja tai paketin juustoa niin saatu rasva ja suola onkin sitten toinen juttu. Puhumattakaan siitä, että proteiinin sanotaan kuormittavan munuaisia, joiden toiminta heikkenee iän myötä hieman vuosittain terveilläkin ihmisillä (tästä löytyy nykyään kyllä helposti vastakkaisia tutkimuksiakin, tiedä sitten mikä on totuus). Huomasin muuten googlatessani Suomessa normiruokakaupassa myytävien tofujen proteiinipitoisuuksissa hurjat erot: kalliimman eduksi 18g vs. 10,5g/100g. Kuivatussa soijarouheessa olisi 49,8g eli melkein puolet proteiinia. Vahinko että se on kevyttä ja pitäisi todella osata maustaa oikein; muuten se on minusta aika pahaa. Paras kokeilemani versio tähän mennessä on liottamatta – rouskuu muromaisesti, ei todennäköisesti ole kovin vatsaystävällistä.  Toinen ongelma on se, että varmasti geenimanipuloimatonta versiota saa hakea. Vegekaupasta sentään löytyi. Sieltä olen ostanut myös hamppuproteiinia, kuivatavarassa on 50g proteiinia per 100g. Se on ihan hyvää pieninä määrinä esim. viiliin sekoitettuna tai jos eväät unohtuivat niin menee se minulla nälän kurniessa veteen sekoitettuna ihan sellaisenaankin. Mutta ei kyllä paria desiä enempää sittenkään, se on lievästi kitkerää. Taidan vaan jatkaa vanhalla linjalla, joka siis todennäköisesti sisältää proteiineja alle suosituksen.

 

P.S. Jos pitää silmänsä auki niin lehdistä ja telkkaristakin löytyy koko ajan kiinnostavia ja opettavaisia tiedonmurusia. Esim. eilisessä Crucifixation-ohjelmassa pohdittiin, miten eräs historiallinen henkilö, Jeesus,  saattoi kuolla kuudessa tunnissa ristiinnaulitsemisen jälkeen, vaikka oikeasti kuoleman haluttiin pelottamistarkoituksessa kestävän mielellään jopa päiväkausia. Lopputulos oli, että hän saattoi hyvinkin kuolla hypovoleemiseen shokkiin. Ensin mahdollisesti sisäelimiäkin vaurioittanut ruoskiminenn tuomarin edessä, sitten kaatuminen ristin kanssa useampaankin otteeseen eli kallonmurtumia ja lopuksi vielä itse naulitsemisesta aiheutunut lisääntynyt verenvuoto.

 

P.S.2 Proteiiniristiretki päättyi kun kohtasin voittajani. Herneproteiinin kuiva-aineessa on 90% proteiinia. Se maistui aivan pölyltä, enkä keksinyt mitään, minkä kanssa sitä olisi saanut alas edes pieniä määriä. Niinpä laitoin vahingon kiertämään. Mieleen oppimisen kannalta jäi albumiini, plasman yleisin proteiini. (Wikipediasta: Keskimäärin noin 60 % plasman valkuaisaineista on albumiinia. Se kuljettaa monia siihen sitoutuneita aineita, kuten kalsiumia, rasvahappoja, monia hormoneja sekä lääkeaineita ja muita vierasaineita. Albumiinimolekyylit ovat pieniä, joten se sitoo painoonsa nähden runsaasti vettä. Veren osmoottinen paine johtuukin noin 80-prosenttisesti albumiinista).