Inspiraatio iski ja päätin kerrankin lukea jo ennen luentoja kirurgiaa. Sisätautien lukukin onnistui ilman suurempia ponnisteluja.

Perjantaina luin lehdestä pääsiäisen verentarpeesta ja lauantaina sain vielä tekstarinkin SPR:n veripalvelulta, joten suuntasin bussipysäkille (ja kaupunkiin). Koska olin laiska, enkä viitsinyt pyöräillä päätin ottaa kirurgian kirjan mukaan. Lukemisesta ei kyllä tullut oikein mitään, koska vaikka olin hakeutunut tyhjähkön bussin takaosaan saadakseni lukurauhan ja sinne tuli myös pari alakoululaista poikaa, joiden jutut olivat niin kipeitä, että melkein pahaa teki. Tosin samasta syystä ei voi tietää, kuinka paljon jutuissa oli mahtailua/uhoilua ja kuinka paljon totta.

Veripalvelussa oli kivasti luovuttajia, mutta en silti ehtinyt jonottamaan tai lukemaan. Kysyin nuorelta töissä olevalta mukavalta sairaanhoitajalta, kuinka kauan kannattaa olla työkokemusta, ennen kuin hakee veripalveluun töihin ja hän kertoi, ettei oikeastaan tarvitse, koska työ on niin erilaista ja siihen on pitkä perehdytys. Hän piti valtavasti työstään ja kertoi aina tykänneensä verenluovutuksesta. Itsekin teinininä melkein odotin, että pääsisin luovuttamaan verta. Plasmanluovutuksessa on vielä paljon siistimpi vempele ja on tosi harmi, että sitä voi luovuttaa vain Helsingissä. Innostuin tiedosta ihan valtavasti (kuten on käynyt monesti viime aikoina, kerrankin tuntuu, että opiskelemallani alalla on työllistymisvaihtoehtoja niin paljon), mutta saapa nyt sitten nähdä. Hemoglobiini oli korkeahko jopa minulle eli 155, mikä tarjosi pienen muistutuksen siitä, että täytyisi tsekata niitä GHR:n ravitsemusluennon ruoka-ainesuosituksia tarkemmin. Luovutusprosessin aikana seurasin silmä kovana ihon desinfiointia, pistämista ja oheistoimintaa ja ehdin lukemaan vain pari sivua.

Kotiin palattuani ryhdyin sitäkin suuremmalla innolla lukemaan kirurgian kirjaa ja luin mm.sydänkohtauksen invasiivisesta hoidosta. Kuin sattuman oikusta HS oli kuukausi liitteessään julkaissut erinomaisen havainnollisen artikkelin samasta aiheesta http://dynamic.hs.fi/2015/sydankohtaus/. Tosin sen luettuani tajusin, että kirja oli eri linjoilla pallolaajennuksen käytöstä sydäninfarktissa. Niinpä  tarkistin painokseni julkaisuvuoden, joka oli 2001 eli siis ihan muuta kuin mitä kurssin vaatimuksena on. Kirjan nimi oli sentään oikein (Kirurgia) mutta tekijänkin olin onnistunut muistamaan väärin. Onneksi kirjastossa oli vapaana oikeakin kirja, joten moka on helposti korjattavissa.

Inspiraatio vaati konkreettisempaa itsensä toteuttamista, joten päätin myös yrittää ommella verhot. Eihän suoraan ompeleminen ja mittaaminen nyt voi niin vaikeaa olla! Paitsi että olen ajanut suoralla radalla cartingauton päin keskipalkkia ja seurauksena oli paitsi hetkellinen hengensalpautuminen myös hervottoman kokoiset mustelmat molemmissa kyynärpäissä. Sanotaan nyt niin, että tällä kertaa verhojen sijaan meinasi syntyä vain pääsiäiskimono kissalle ja sain mielestäni todisteita verhodemonin olemassaolosta kun kankaasta hävisi senttejä ihan kymmenittäin. Keksin myös seuraavan sisustustrendin – verhojen kiinniniittaaminen olisi aika rock – ainakin jos kangas on musta ja kuvio hopeinen.