Eilen alkoivat kirurgian luennot ja melkein teki mieli itkeä ilosta. Viimeinkin jotain helposti käsitettävää, loogista ja suoraviivaista. Tai niin ainakin luulen. Ensikosketus ortopediseen ja neurologiseen puoleen on nyt saatu ja lukkarinrakkauttani lisäsi erityisesti radiusmurtuma, sillä olen valitettavasti päässyt tutustumaan siihen ihan empiirisestikin.
Kuin sattuman oikusta lueskelin ennen tämänpäiväisiä tunteja muiden kirjoittajien blogeja ja sieltä pomppasi esiin juuri aiheeseen sopivasti eräs polvileikkausta, sairaalabakteeria ja sitä seurannutta rumbaa elävästi kuvaileva kirjoitus. Käytännön kokemukset ja mielenkiintoiset esimerkit edesauttavat tehokasta oppimista kyllä niin että oksat pois.
Leijuisin tässä vaiheessa muuten varmaan jo puhtaasta oppimisen ilosta, mutta tekemättömät lääkelaskennan tehtävät toimivat tehokkaaana ankkurina. Loppuillan ohjelman pitäisi siis olla ilmeinen...
*)Rakkaus on ikuista, mutta kohteet voivat vaihtua.
