Päivän lehdessä (TS) oli ilahduttava juttu hollantilaisesta Hogewayn kylästä, jossa asui dementoituneita vanhuksia. He pääsivät muurien sisällä liikkumaan vapaasti (mutta koko ajan valvottuina), asuivat erilaisia elämäntyylejä kunnioittavissa taloissa ja alueelta löytyi myös kauppa ja erittäin tasokas ravintola. Tosin valtavasta kiinnostuksesta huolimatta se on jäänyt ainoaksi laatuaan koko maailmassa. 

Hoitoa on luonnollisesti monenlaista. Sitä määrittävät paitsi erilaiset tarpeet myös käytettävissä olevat resurssit.

Ennaltaehkäisy on yleensä edullisin ja tehokkain, mm. rokotukset voidaan laskea tähän kategoriaan. Yksinkertaisimmillaan ennaltaehkäisevä hoito on esim. raajojen liikuttelua tai asennonvaihtoa, jos potilas on vuodelevossa. 

Parantava hoito on toiseksi paras vaihtoehto, sillä yhden tai useamman toimenpiteen avulla saadaan tilanne korjattua.

Kuntouttavan hoidon tavoitteena on potilaan oman toimintakyvyn tukeminen.

Palliatiivinen eli oireenmukainen hoito on parantumattomasti sairaiden ja kuolevien ihmisten aktiivista, moniammatillista ja kokonaisvaltaista hoitoa silloin, kun sairaus ei ole enää parannettavissa eikä hoidon päämäärä ole elämän pidentäminen mihin hintaan hyvänsä. Yhteistyön eri ammattiryhmien välillä tulee olla saumatonta hoidon pitkäjänteisyyden, inhimillisyysden ja hyvän laadun takaamiseksi

Keskeistä on vähentää ja lievittää tuskaa ja helpottaa oloa. Kivun ja oireiden hoidon ohella keskiössä ovat myös psykologisiin, sosiaalisiin ja hengellisiin sekä elämänkatsomuksellisiin asioihin paneutuminen. Tavoitteena on mahdollisimman hyvä elämän loppuvaihetta. Elämän rajallisuus hyväksytään; palliatiivisen hoidon tehtävä on koko sairaan ihmisen ja hänen läheistensä tukeminen niin, että he voisivat elää täysipainoisesti ja laadukkaasti ja että potilas voisi kuolla arvokkaasti. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa kuoleman lähestyessä. 

Sisätautien tentti meni läpi ja arvosanaksi tuli kolmonen. Melkein petyin, koska jotenkin olin olettanut, että sisätautien viidakon läpäisemiseksi olisi syytä olla todella valmistautunut ja ajatellut onnistuvani vasta seuraavalla kerralla. Ihan mielensäpahoittamiseen en sentään taipunut. Ja kieltämättä jotain on matkan varrella mieleenkin jäänyt. On tärkeää nähdä oireet ja reagoida nihin, eikä jäädä jumiin diagnoosiin. Usein tilanne elää koko ajan ja potilaalla on parempia ja huonompia päiviä (esim. reuma). Niinpä hoitajan täytyy osata kysyä, mikä tilanne on juuri kyseisenä päivänä JA noin yleensä. Pelkkä kysyminenkään ei riitä, on myös osattava havannoida. Potilaan kokemus on ratkaiseva. Kaikki osa-alueet vaikuttavat oireisiin ja optimaalisen hoitotuloksen saamiseksi on osattava pohtia hoitoa monipuolisesti.