Eilen koitti monen hieman jännittämä hetki opetuksessa eli kuinka antaa injektio lihakseen tai ihonalaiskudokseen. Ystävälliset ja täysin vapaaehtoiset pikkutrollit olivat toimineet koetrolleina kun yritin löytää oikeita pistoskohtia ja kirjasta lukemalla ja HL:n antamien ennakkotehtävien avulla pystyi opettelemaan itse injektion antamisen esivalmistelut ja vaiheet teoriassa.

Minulle ei kuitenkaan täysin auennut, miten voisi painaa männän alas jos tukikäsi pitää ihoa hieman sivussa (lihasinjektiossa käytetään z-tekniikkaa, jotta injektioneste ei tihku ihonalaiskudokseen) ja sen ote on säilytettävä koko pistoksen ajan ja toinen käsi taas pitää ruiskua kynäotteessa. Kolmannen käden kasvattaminen ei kuitenkaan ollut tarpeellista, sillä tukikäden sormilla voi tukea ruiskun niin, ettei se liiku ja "pääkäsi" vapautuu männän käsittelyyn. Käytännönopetus on niin olennaista sairaanhoitajaksi opiskellessa! Neula upposi hämmästyttävän helposti ihoon eli ei tullut ollenkaan teurastajafiilistä eikä veri roiskunut. Käsi tärisi silti hiukan ensimmäistä kertaa pistäessä, mutta onneksi harjoitusparini oli hyvin positiinen ja kannustava, eikä liike ilmeisesti välittynyt neulaan asti. Juuri sen liikkumista on vältettävä, koska liike tuntuisi tosi inhottavalta. GHR oli erinomainen ohjaaja ja lisäksi hän sai minut oivaltamaan itsestäni jotain aivan muuta. Hän sanoi, että voisin selostaa tekemäni toimenpiteen myös toisella äidinkielelläni, koska saksaksi ajattelu varmaan vaikuttaa itse toimintaankin. Hieman noloa myöntää, että en ole koskaan pohtinut asiaa. Mutta se voisi osaltaan selittää sitä, miksi välillä tuntuu siltä, että hahmotan asioita eri lailla kuin useimmat mut. Vaikka suomi on nykyään vahvempi kieleni niin saksan kielen erilainen rakenne saattaa silti vaikuttaa edelleen taustalla.