2/7 askelista (lukukausista) kohti hoitoalan ihmeellistä maailmaan on nyt otettu. Kehitys on ollut melkoista. Harjoittelun jälkeen teoria ja käytäntö nivoutuivat paremmin yhteen ja syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen helpottui. Aina teoria ja käytäntö eivät tietenkään menneet yksiin ja todellisuus jyräsi teorian. Toisinaan se myös osoittautui paremmaksi. 

20150531_114304.jpg

Liitteen kokohan mitataan usein kiloissa? Painavaa faktaa on kertynyt kevään mittaan.

Ennen ensimmäistä pistosharjoittelua jännitti aivan hirvittävästi ja eilen taas olisi halunnut pistää lisääkin. Kroppa reagoi ja on suunnilleen valmiina hoitomoodiin, jos käteen tarttuu mikään letkua edes etäisesti muistuttava kuten esim. laturi. Tajusin sen juuri kun varmistelin kytkentää. Sisäänmenoportin desinfiointia ei sentään tullut yritettyä.

En tiedä, huomasiko minitrolli otteiden tai lähestymistavan hienosäätyneen kun aiemmin tällä viikolla puhdistin hänen polvessa olevaa haavansa, mutta itse en voinut olla huomaamatta tai hymyilemättä. Automaattinen aseptinen työskentelytavan check list ponnahti päälle ja samalla suunnittelin toimenpiteen etukäteen eli ei enää tarvinnut pomppia edestakaisin puuttuvia tavaroita keräillen. Lohduttamisen ja rauhoittamisen lisänä oli nyt myös mukana arvio vamman laadusta (siisti, paranee nopeasti) ja potilaanohjausta eli miten voi itse hoitaa ja mitä kannattaa tai ei kannata tehdä paranemisen edistämiseksi. Pieni toimenpide ja vähän tavaraa on tietysti helpompi hallita, mutta periaate on ihan sama suuremmissakin kokonaisuuksissa.

Haluan jakaa pari pientä käytännössä testattua kikkaa:

* Hikkaan auttaa piparminttu. (HVR) 

* Vatsataudin iskettyä kun tarvitsee helposti imeytyvää ravintoa kannattaa kokeilla pakastettua (ei umpi) proteiinijuomaa. Sen voi kätevästi lusikoida jogurtin tapaan. (GHR)