Kirurgian luennoissa pääsimme keuhkoihin ja pakko myöntää, että pelkkä kuva avoimesta rintakehästä on aika hurja ja hiukan teki sisuskaluissa häijyä, kun luennoitsija kuvaili, kuinka rintalasta on leikkauksessa sahattava poikki.  Hetken siis mietin, kuinka sovelias olen kirurgian jaksolle.Totuus tietysti on, että aika harva meidänkään ryhmän opiskelijoista päätyy leikkaussalin hoitajaksi ja harjoittelussa saan todennäköisesti NÄHDÄ leikkauksen, ei muuta. Hain kyseiselle osastolle, koska harjoitteluilmoitus lupasi, että siellä tehdään paljon verensiirtoja ja koska traumapotilaat menevät ihan eri osastolle.

Tänään meillä oli koulussa vieraita!  Ensin yhden avannepusseja ym.valmistavan yrityksen, Coloplastin, edustaja esitteli tuotteita. Sen jälkeen FINNILCON edustaja kertomassa elämästä avanteen kanssa. Erittäin havainnolsta ja mielenkiintoista ja oli suorastaan pakko käydä heidän kotisivuillaan ja lukea ileostoman (ohutsuoliavanne) ja colostoman (paksusuoliavanne)  lisäksi myös  IPAA:sta eli ileumsäiliöstä. Tunnin aikana selvisi myös sattumalta tuttavani avanteen "laatu"; koska hän puhuu pussin tyhjentämisestä on kyseessä oltava ileostoma, sillä niitä voi tyhjentää, mutta colostomaa ei. Samainen tuttava on  elävä esimerkki siitä, että avanne ei ole sairaus vaan tapa hoitaa sairautta, kuten FINNILCON sivuilla kerrotaan - hän erittäin sinut avanteensa kanssa ja kuvaili viimeksi tavatessamme erittäin elävästi, millainen vaikutus mämmillä voi olla.

Pointin piti tässä olla se, miten paljon pieniä ja isompia asioita täytyy osata ottaa huomioon. Omat ajatukset jäivät hetkeksi kiinni epäolennaiseen fysiologiseen yksityiskohtaan. Pohdin, voiko paksusuolen poisto aihettaaa vatsaontelon muille elimille ongelmia. Saimme kyllä vapaasti esittää kysymyksiä, mutta ruotsini ei kunnolla taipunut tähän. Sen verran sain kysyttyä, että useille potilaille tuleva tyrä ei liittynyt tähän. Google ei suoraan antanut vastausta, mutta kuvista ja aihetta sivuavista artikkeleista oli paljon apua. Kun suolella on pituutta 1,5m ja se tekee kulmikkaan hevosenkengän mallisen mutkan (kärki ylöspäin) niin oletettavasti ei. Tilavuusvajaus jää melko pieneksi. 

Ruokatunnilla läheisessä opiskelijahintaisessa ravintolassa tuli sitten kohdalle ensimmäinen ensiaputapaus, jossa minusta oikeasti oli vähän hyötyäkin. Eläväinen pikkulapsi onnistui jättämään sormensa metallisen oven ja  ovenkarmin väliin. Huutoa ei voi sanoa vertahyytäväksi; hetken luulin, että kirahdus olisi ollut peräisin pienestä koirasta ja kun sitä seurasi sydäntäsärkevä ja erittäin äänekäs itku olin melkein valmiina etsimään jotain kättä pidempää erottaakseni tarvittaessa verenhimoisen pedon lapsesta. Silmänräpäyksen kuluttua palaset loksahtelivat kohdilleen. Onneksi lapsen sormien iho ei ollut rikkoutunut. Äiti itse tarkisti vaistomaisesti heti, pystyikö hän liikuttamaan sormiaan, mutta nivelten toimivuus ei selvinnyt kun potilas oli niin hermostunut. Kysyin henkilökunnalta, löytyisikö  jääpussia tms. Kun sitä ei löytynyt ja pikkuinen ei halunnut pitää kylmäkallea neuvoin itse hyväksi huomaamani keinon turvotuksen ehkäisemiseen eli hankkimaan viereisestä kaupasta pakastevihannespussin. Nimimerkillä keltaisenvihertävänlilat turbonakit.